Näinhän se on.
Viime harkoissa tuli Osmolle eteen piiiiitkä rullantuontimatka. Homma lähti siitä, että maalit piiloon ihan eri puolille. Osmoosi paikallisti sen, minkä olin ajatellut koiran ottavan toisena, mutta tottahan on, että tuuli kävi siihen pisteeseen paremmin tästä toisesta maalista. Olin tietenkin itse eri puolella, jotenka koiralle tuli pitkä rullantuontimatka siihen. Rulla tipahti suusta, kun Osmo pomppasi lumivallin yli, mutta haki sen, enkä siitä sitten rokottanut. Pyysin näyttämään, ja koira lähti näytölle eri suunnasta kuin oli tullut rullan kanssa. Tässä on sanottava, että nyt olisi itse pitänyt älytä lähteä varovasti kulkemaan samaa reittiä, mitä koira oli tullut, eikä juuri vastakkaista. Ei paljo helpota. Lisäksi siinä, missä samalla seisoin, oli hetki sitten ollut muita maaleja piilossa, ja koiruushan haistoi vielä vanhat paikat.
Persketti että joskus se ketuttaa tuo oma tyhmyys. No onneksi otettiin pari onnistunutta siihen lopuksi, että jäi onnistumisen maku suuhun. Eikä tässä koiraa ole karvoihin katsominen vaan itseään (niinkuin aina), mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
Etsintäharkoissa Osmos muuten tarkasti hienosti läheisen rakennuksen reunoja ja meni yhdestä avoimesta oviaukosta sisällekin tarkastamaan tilanteen. Olen noita vanhoja partoja ihaillut, kun niiden etsintätyöskentely on niin järjestelmällistä. Ehkä Osmosta ei ihan niin rauhallista ja järjestelmällistä tule koskaan, mutta edes vähän...
Noita pitkiä noutoja ajattelin tulevalla viikolla ruveta vähän lyömään piiloon, että koira ihan pikkusen joutus tekemään töitä "löytöpaikalla". Nyt on vielä niin, että Osmo hakee hullua kyytiä ja tahtoo mennä vauhdilla vähän ohi. Saadaan järkeä mukaan tähän nopeaan toimintaan.
Saatas vielä ohjaajalle järkeä. Siinäpä toivoton urakka, hohhoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti