maanantai 4. huhtikuuta 2011

Käännökset ja hyppy

Hiphei,
vasemmalle käännös alkaa menemään. Oikeallekin onnistuu, varsinkin kun hidastaa tahtia reilusti, ja antaa sillä vihjeen koiralle, että kohta tapahtuupi jotakin.
Vasemmalle käännöksessä tärkeää on, ettei koiraa työnnä vasemmalla jalalla kääntymään (jolloin etupää liikkuu), vaan itse ottaa vas. jalalla lyhyen askeleen, ja kääntää vartaloa menosuuntaan. Koiralle tulee tulla fiilis, että tässä ajetaan vähän perusasentoa takaa. Käännöksessä ei saa pysähtyä kuitenkaan siten paikoilleen, että koira ehtii perusasentoon. Palkatessa jo askel eteenpäin ja palkka eteen --> *naks* juuri sillä hetkellä, kun takapää liikkuu.

Tässä tuli ensin eteen sellainen ongelma, että Osmos pakkautui heti käännöksen jälkeen oikean jalan ali... Joo-o, pujottelua on harjoiteltu siten, että oikea jalka eteen ja siitä menoksi. Omaa oikeaa jalkaa ei siis viedä korostetusti eteenpäin, asento kuitenkin vaihtuu siten, ettei sitä ihan perusasennoksi miellä. Samalla ryhti suoraan, niin alkoipa onnistumaan.

Käännöksien lisäksi uutuutena on tullut hyppy. Tätä ei kotona ole vielä treenailtu. Toistaiseksi ollaan vielä herkkulautanen -asteella, eli herkkuja koiran nähden esteen toisella puolella olevalle lautasella, viedään esteen taakse, päästetään irti ja *naks* kun ilmassa. Kehitystä siten, ettei lähdetä koiran perään ennenkuin se on herkkulautasella.

BH - täältä tullaan! Hittaasti mutta varmasti.

Rutiinin tärkeys

Aina kannattaa koettaa, mikä passaa parhaiten itelle ja koiralle. Joskus tulee tehtyä innovatiivisia ratkaisuja, jotka jälkikäteen ketuttaa mahtavasti. Mutta oppiahan tässä on tarkoitus hakea, ja täydellisyyteen vasta pyritään, heh.

Edellisellä treenikerralla päätinkin jostakin syystä, ettei alkuun ja maalien välissä oteta tokoiluja vaan esitetään muutamia temppuja. Ilmeisesti ja uskoaksemme tästä syystä alkoi rullailmaisut menemään perseelleen, eli rulla kyllä haettiin mutta sitä näytti pitävän ravistella ja lähteä juoksuttamaan kauemmas viimeiseltä maalilta. Koira vaan kiinni ja autoon sananpuhumatta. Protestia kuului kaverinkin suusta. Otettiin viimeisenä ulos ja viimeinen maali uusiksi uudesta paikasta, ja tällöin alkoi toimimaan taas.

Ilmeisesti onkin siis niin, että tokottelu tuossa alkuun ja välissä auttaa keskittymään tehtävään paremmin, eikä aiheuta suurta iloa ja riemua, jota temppujen tekeminen taas aiheuttaa. Tällöin siis parempi keskittyminen --> keskittyneempi ja onnistuneempi ilmaisu. Eli siis jätetään temputtelut vaikka loppuhullutteluksi. Parempi pysytellä sellaisissa rutiineissa, ettei koira eikä ohjaaja unohda, mitä ollaan tekemässä.

Käväistiin myös taajamaetsintäharkoissa. Kaikki edellisen päivän kurssilla opitut unohtui heti, kun sai koiran käteen. Osmo etsiskeli hihnassa, ja bongasikin ensimmäisen maalin autosta. Ovi oli vähän raollaan, mutta yhtä kaikki. Kävelytiellä tuli vastaan jos jonkinmoista häiriötä, varsinkin koira, jonka kohdatessa en kyllä usko Osmolla olleen enää etsinnät mielessä. Edempänä Osmo ajeli jälkeä, jolta kutsuin sen pois. Se vähän keljuttaa, kun en itse viitsinyt lähteä lumeen kahlaamaan. Ois se nyt kuitenkin voinut sen jäljen ajaa, ja saada siitä palkkion. Tämä ärsyttää ja ihan oma moka. Ens kerralla tehköön työnsä loppuun.

Kotosalla onkin sitten kietouduttu ihan kiintorullahommiin. Maalilla on toisinaan kädessä herkku, jolla se saa koiran houkuteltua lähelle, ja mahdollisesti autettua kiintorullan suuhun. Kiintorullasta Osmos ottaa hennon otteen toisesta päästä, eikä ole vielä kertaakaan sitä jäänyt pyörittelemään. Tämän kanssa pitää olla maastossakin sitten tarkkana, mutta ei mennä asioiden edelle siellä vielä. Osa on sitä mieltä, että kiintorullan oppimisen jälkeen voidaan siirtyä takaisin irtorulliin. Toisaalta luin tuossa, että kun se on hanskassa, käytetään kaikkia (kiinto-, irtorulla ja suora palkka) sekaisin, jolloin koiran ennakoimisvaara ois pienempi. Tiedä häntä sitten.