Käännökset ja hyppy

Hiphei,
vasemmalle käännös alkaa menemään. Oikeallekin onnistuu, varsinkin kun hidastaa tahtia reilusti, ja antaa sillä vihjeen koiralle, että kohta tapahtuupi jotakin.
Vasemmalle käännöksessä tärkeää on, ettei koiraa työnnä vasemmalla jalalla kääntymään (jolloin etupää liikkuu), vaan itse ottaa vas. jalalla lyhyen askeleen, ja kääntää vartaloa menosuuntaan. Koiralle tulee tulla fiilis, että tässä ajetaan vähän perusasentoa takaa. Käännöksessä ei saa pysähtyä kuitenkaan siten paikoilleen, että koira ehtii perusasentoon. Palkatessa jo askel eteenpäin ja palkka eteen --> *naks* juuri sillä hetkellä, kun takapää liikkuu.

Tässä tuli ensin eteen sellainen ongelma, että Osmos pakkautui heti käännöksen jälkeen oikean jalan ali... Joo-o, pujottelua on harjoiteltu siten, että oikea jalka eteen ja siitä menoksi. Omaa oikeaa jalkaa ei siis viedä korostetusti eteenpäin, asento kuitenkin vaihtuu siten, ettei sitä ihan perusasennoksi miellä. Samalla ryhti suoraan, niin alkoipa onnistumaan.

Käännöksien lisäksi uutuutena on tullut hyppy. Tätä ei kotona ole vielä treenailtu. Toistaiseksi ollaan vielä herkkulautanen -asteella, eli herkkuja koiran nähden esteen toisella puolella olevalle lautasella, viedään esteen taakse, päästetään irti ja *naks* kun ilmassa. Kehitystä siten, ettei lähdetä koiran perään ennenkuin se on herkkulautasella.

BH - täältä tullaan! Hittaasti mutta varmasti.

Rutiinin tärkeys

Aina kannattaa koettaa, mikä passaa parhaiten itelle ja koiralle. Joskus tulee tehtyä innovatiivisia ratkaisuja, jotka jälkikäteen ketuttaa mahtavasti. Mutta oppiahan tässä on tarkoitus hakea, ja täydellisyyteen vasta pyritään, heh.

Edellisellä treenikerralla päätinkin jostakin syystä, ettei alkuun ja maalien välissä oteta tokoiluja vaan esitetään muutamia temppuja. Ilmeisesti ja uskoaksemme tästä syystä alkoi rullailmaisut menemään perseelleen, eli rulla kyllä haettiin mutta sitä näytti pitävän ravistella ja lähteä juoksuttamaan kauemmas viimeiseltä maalilta. Koira vaan kiinni ja autoon sananpuhumatta. Protestia kuului kaverinkin suusta. Otettiin viimeisenä ulos ja viimeinen maali uusiksi uudesta paikasta, ja tällöin alkoi toimimaan taas.

Ilmeisesti onkin siis niin, että tokottelu tuossa alkuun ja välissä auttaa keskittymään tehtävään paremmin, eikä aiheuta suurta iloa ja riemua, jota temppujen tekeminen taas aiheuttaa. Tällöin siis parempi keskittyminen --> keskittyneempi ja onnistuneempi ilmaisu. Eli siis jätetään temputtelut vaikka loppuhullutteluksi. Parempi pysytellä sellaisissa rutiineissa, ettei koira eikä ohjaaja unohda, mitä ollaan tekemässä.

Käväistiin myös taajamaetsintäharkoissa. Kaikki edellisen päivän kurssilla opitut unohtui heti, kun sai koiran käteen. Osmo etsiskeli hihnassa, ja bongasikin ensimmäisen maalin autosta. Ovi oli vähän raollaan, mutta yhtä kaikki. Kävelytiellä tuli vastaan jos jonkinmoista häiriötä, varsinkin koira, jonka kohdatessa en kyllä usko Osmolla olleen enää etsinnät mielessä. Edempänä Osmo ajeli jälkeä, jolta kutsuin sen pois. Se vähän keljuttaa, kun en itse viitsinyt lähteä lumeen kahlaamaan. Ois se nyt kuitenkin voinut sen jäljen ajaa, ja saada siitä palkkion. Tämä ärsyttää ja ihan oma moka. Ens kerralla tehköön työnsä loppuun.

Kotosalla onkin sitten kietouduttu ihan kiintorullahommiin. Maalilla on toisinaan kädessä herkku, jolla se saa koiran houkuteltua lähelle, ja mahdollisesti autettua kiintorullan suuhun. Kiintorullasta Osmos ottaa hennon otteen toisesta päästä, eikä ole vielä kertaakaan sitä jäänyt pyörittelemään. Tämän kanssa pitää olla maastossakin sitten tarkkana, mutta ei mennä asioiden edelle siellä vielä. Osa on sitä mieltä, että kiintorullan oppimisen jälkeen voidaan siirtyä takaisin irtorulliin. Toisaalta luin tuossa, että kun se on hanskassa, käytetään kaikkia (kiinto-, irtorulla ja suora palkka) sekaisin, jolloin koiran ennakoimisvaara ois pienempi. Tiedä häntä sitten.

Isommalla etsintävuorolla tapahtunutta

Maanantaina oli Osomoksen isompi etsintävuoro, jossa tarkastettavana oli pihapiiri ja siinä olevat rakennukset, mukaanlukien talli. Kaksi maalia löytyi käytännöllisesti katsoen heti, koira oli liinassa mutta reaktio oli niin vahva, ettei siitä voinut erehtyä. Toki ohjaaja kuvitteli molempien reaktioiden johtuvan ensimmäisestä maalista, mutta mitäpä tuosta.

Käytiin tarkastamassa kuitenkin tienvarresta tilanne liinassa, ja takaisinpäin palatessa koira pakkautui latoon, jossa teki kyllä töitä, muttei löytänyt piiloutunutta. En osaa sanoa, antoiko koira periksi ja lähti ulos, vai olisiko se voinut aiempien kokemustensa mukaisesti lähteä hakemaan hajua ympäristöstä, mutta pihalle päästyään bongasi ekan maalin siis ulkoa peräkärryn ja muovin alta, johon siis ensimmäisenä autosta otettaessa reagoikin. Menimme takaisin latoon, koska halusin tarkastuttaa vielä sen kertaalleen, ja ensimmäisellä kerralla vaikutti, ettei koira huomannunna portaita ollenkaan. Ohjasin portaille ja sieltähän se yläpäästä löytyi maali istumasta. Eipä huomannut ohjaajakaan, kun keskittyi koiran apuna nuuskuttelemaan maata. Hyvä harjoitus, ja helposti pääsi koirakin maalille, vaikka olikin ns. ylhäällä.

Loppupihamaa kierrettiin myös ja tarkastettiin kaikki jäljet ja ulkorakennukset. Niissä ei mitään ollut ja oli vähän työn takana saada tarkastamaan tyhjiä. Osmo oli ihan yllättävän hyvin hallinnassa eikä syönyt yhtään hevonpaskamunkkiakaan. Koira oli siis töissä.

Viimeinen maali olikin tallissa, joka tarkastettiin ensin läpikotaisin ja palasimme karsinoiden edustalle, jossa oven kupeessa oli heinäkasa. Osmo nuuhkaisi sinnepäin, liekkö ohjaaja tuon rekisteröinyt vaiko vain päätellyt, että ainoa piilo oli se siinä. Joka tapauksessa pyysin Osmoa tarkastamaan heinäkasan, joka koiraa ilmiselvästi huoletti. Uusi tilanne ja uusi talli, vaikkei Osmo hevosia kotona pelkääkään. Maali työnsi kättä vähän näkösälle ja puheli koiralle, jolloin koira ilostui ja kohta pidettiin leikkituokio heinäkasassa.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lähettää koira heinäkasaa kohti siitä kohdasta, josta koira nuuhkaisi, eikä eri nurkalta, kuten siinä tilanteessa tein. Tietenkin se oli ohjaajalle juuri se helpompi nurkka josta minä lähdin ohjaamaan. Osmo säikähti jopa hiukan heinäkasan liikettä, muttei kavahtanut kauaksi ja ohjaajan tuella (kiertämällä selän taakse) uskalsi tehdä kasan kanssa tuttavuutta. Hyvää ohjauksessa ja tukemisessa oli kuitenkin se, etten alkanut maanittelemaan mutten pakottanutkaan, ja toisaalta en perääntynyt itse senttiäkään enkä antanut koirallekaan periksi, enkä lähtenyt sitä hakemaan. Hyvin se meni muutoin, ensi kerralla täytyy kiinnittää enemmän huomiota vielä siihen, että kun koira vaikuttaa saaneen hajuntapaisenkaan, otetaan lähetystä siitä kohdasta jossa koira oli sillä hetkellä eikä etsitä itselle helpompaa kulkkureittiä. Tässä tapauksessa koira ei todennäköisesti saanut hajua siihen kohtaan, josta koiraa ohjasin vaan oikeammalta.

Koiralle jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja samalla tuli kaksi uutta kokemusta, sekä ylhäälläoleva (portailla) että heinäkasassa oleva maali. Kunnollapeitettyjä pitäisikin muistaa ruveta treenailemaan ilmaisutreenien ohessa.

Tokoilun viimeisimmät kuulumiset

Kerrataan tähän asti "opittua" ja joka aika-ajoin muistuu mieleen ja joskus jopa osataan:
- Perusasento --> melekein suora, aika lähellä, istuma-asennon takia voi jäädä vähän irti
- Seuraaminen --> katsekontakti säilyy ainakin jonkin askeleen verran, edistää hieman, mutta se ei vielä haittaa

Seuraavana on tuossa seuraamisessa vuorossa käännökset. Oikealle se onnistuu omasta mielestä ihan mukavasti, Osmo kun edistää, niin se on oikealle käännyttäessä ihan hyvässä paikassa. Palkka "laatikkoon" tai vähän eteen.

Vasemmalle käännös vaatii vielä treenausta PALIJON. Tarkoituksena olisi kääntymisen yhteydessä saada koira ajattelemaan perusasentoa, jolloin se takapäätä liikuttamalla "korjaa" asennon ja samalla siis kääntyy sievästi vierellä. Jutun jujuna on se, ettei omalla vasemmalla jalalla saa koiraa kääntää/ työntää vasemmalle, vaan kääntyminen tapahtuu "paikallaan" kiertämällä vasenta jalkaa. Tässä pitäisi olla jotakin tanssitaustaa tai muuta kokemusta ohjaajan kropan hallinnasta... No ja palkka reilusti eteen, naksis kun takapää oikealle. Siis tätähän ei ohjaaja hallitse, koira kylläkin.

Hyppyä on treenattu vasta tokoharkkakertoina, kotona pitäisi kehittää jokin sopiva pikkueste, jolla jatketaan harjoituksia. Hyppyharjoitus tehdään siten, että viedään koiran nähden esteen toiselle puolelle herkkuja + alusta (ei kylläkään kosketusalustaa ole käytetty vaan lähinnä ihan herkkualustaa). Mennään itse koiran kanssa esteen toiselle puolelle, ja annetaan koiran mennä yli vaikka suoraan ensialkuun. Yhdistetään juuri hypyn alettua hyppykäsky (tässä tapauksessa "yli", kun "hyppy" on jo käytössä joutavaan pomppiseen) ja aletaan aikaistamaan käskyä pikkuhiljaa, mutta kuitenkin niin, että koira varmasti ajattelee esteen yli menemistä yli-sanan kuultuaan. Naksis kun hyppysuoritus menossa, ja koira päästetään vapaasti syömään herkut. Herkkulautanen tarpeeksi kauas muttei liikaa! Samoin lähetys --> koiraa, ja siis erityisesti Osmoa, ei tarvitse kuumentaa yhtään juoksuttamalla sitä ensin esteen yli hyppäämistä. Näillä eväillä.

Osmolle toimii loistavasti leikkipalkka sitten, kun "uusi" asia on opittu. Sillä saa mukavasti vauhtia ja intensiviisyyttä suoritukseen. Nyt vaan kääntelehtimään ja vääntelehtimään torille ja ihmisten ilmoille.

P*ska ohjaaja pilaa vielä rullailmaisun

Näinhän se on.
Viime harkoissa tuli Osmolle eteen piiiiitkä rullantuontimatka. Homma lähti siitä, että maalit piiloon ihan eri puolille. Osmoosi paikallisti sen, minkä olin ajatellut koiran ottavan toisena, mutta tottahan on, että tuuli kävi siihen pisteeseen paremmin tästä toisesta maalista. Olin tietenkin itse eri puolella, jotenka koiralle tuli pitkä rullantuontimatka siihen. Rulla tipahti suusta, kun Osmo pomppasi lumivallin yli, mutta haki sen, enkä siitä sitten rokottanut. Pyysin näyttämään, ja koira lähti näytölle eri suunnasta kuin oli tullut rullan kanssa. Tässä on sanottava, että nyt olisi itse pitänyt älytä lähteä varovasti kulkemaan samaa reittiä, mitä koira oli tullut, eikä juuri vastakkaista. Ei paljo helpota. Lisäksi siinä, missä samalla seisoin, oli hetki sitten ollut muita maaleja piilossa, ja koiruushan haistoi vielä vanhat paikat.
Persketti että joskus se ketuttaa tuo oma tyhmyys. No onneksi otettiin pari onnistunutta siihen lopuksi, että jäi onnistumisen maku suuhun. Eikä tässä koiraa ole karvoihin katsominen vaan itseään (niinkuin aina), mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
Etsintäharkoissa Osmos muuten tarkasti hienosti läheisen rakennuksen reunoja ja meni yhdestä avoimesta oviaukosta sisällekin tarkastamaan tilanteen. Olen noita vanhoja partoja ihaillut, kun niiden etsintätyöskentely on niin järjestelmällistä. Ehkä Osmosta ei ihan niin rauhallista ja järjestelmällistä tule koskaan, mutta edes vähän...
Noita pitkiä noutoja ajattelin tulevalla viikolla ruveta vähän lyömään piiloon, että koira ihan pikkusen joutus tekemään töitä "löytöpaikalla". Nyt on vielä niin, että Osmo hakee hullua kyytiä ja tahtoo mennä vauhdilla vähän ohi. Saadaan järkeä mukaan tähän nopeaan toimintaan.
Saatas vielä ohjaajalle järkeä. Siinäpä toivoton urakka, hohhoi.

Rullailmaisusta

Rullailmaisusta tulikin esille hyödyllinen seikka tokokoulutuksen yhteydessä. Lyhyellä rullanpalautusmatkalla Osmo on usein tuonut rullan nätisti, mutta heti kun matkaa on hiukkaakaan päälle 10 metriä, voi ja usein alkaakin rullan riepotus ja pahimmassa tapauksessa heittely.
Pidempiä palautusmatkoja varten kannattaakin treenata pitkiä noutoja. Pitkä meinaa siis useita kymmeniä metrejä. Muutaman päivän välein onkin harjoiteltu pitkiä noutoja, näitähän joutuu tekemään sitten taippareissakin mahdollisesti.
Eli viedään koiran kanssa joku esine esimerkiksi ensin lyhtypylvään välin verran lähestyspaikasta, palataan lähetyspaikalle, ja nouto. Osmohan hyvin pitkälti riepotteli ensimmäiset kaksi noutoa ja juoksi kunniakierroksen. Topakasti siihen että "öh!" ja uutta putkeen. Kolmas palautui nätisti käteen ja pari seuraavaa myös. Uudessa paikassa kävelyllä taas vähän riepotteluvikaa, mutta saatiin lopulta onnistunut palautus.
Tokossa parannellaan istuma-asentoa, nythän tuo istuu kuin "isäntämiehet" takajalat levällään... Kaikkea sitä.
Jos muistetaan, niin jatketaan rullailmaisua haamujen avulla aina varsinkin ilmaisuun painottuvien treenien yhteydessä, vähän niinkuin koiran muistuttamiseksi.
Tokossa pidättäydytään toistaiseksi seuraamisessa, kokeillaan varovasti rytmin vaihdosta seuratessa. Perusasentoja otetaan lisää kunnes tuo hajareisiasento saadaan vähän kootummaksi.

Tavotteet 2011

Alotellaampa lokikirja kertaamalla tähän tämän vuojen tavotteet.

Tarkotuksena on vuonna 2011:
- Päästä läpi taipparit. Tämä vaatii kyllä vähän reeniä linnun kantamisen suhteen, ja pitkien noutojen harjottelua. Ja vielä pitkää linnun noudon harjottelua, ettei sieltä tulekin jotakin muuta muassa (kuten hyvä keppi). Varmaan tuon otteen linnusta ei tarvi olla ihan täydellinen, kuhan ei matkalle tipu.
- Rullailmaisu varmennetaan ja kiintorullaan siirrytään. Tässä on ohjaajalla vielä sellainen (harha?)käsitys, että kunhan tuo ilimasu saahaan irtorullalla varmaksi ja toimivaksi, niin kiintorullaan siirtyminen käypi sutjakasti. Näinhän ei välttämättä ole. Mutta siihempä sitten liittyykin seuraava tavoite:
- Nimittäin peruskokeihin änkäytyminen. Tämä vaatii kyllä varmaakin varmemman ilmaisun. Usko ja toivo elää, että koira muutoin kohtuullisesti selviytyy peruskokeen kokoisesta alueesta, mutta ilimasun puolesta voi olla, ettei syksyllä änkäydytä muuta kuin ahkerammin harjoituksiin. Tähtäin on kuitenkin asetettu.
- Jälkihommia lisätään, sekä ihmisen että verijälkiä. Veri pidetään edelleen laimennettuna (n. 50/50), mutta voisi pikkuhiljaa sotkea kätensä ja siirtyä laahausjäljestä ihan sienellä tehtyyn pisarajälkeen. Makuita tehtiin heti alusta alkaen, mutta ne sivuutettiin pienen nuuskinnan jälkeen. Paneudutaan nyt niihin. Ja loppuun riistaa, ja pääruoka. Ihmisen jäljelle aletaan antaa ikää (viime kesänä/ syksynä jäätiin n. 1,5 tunnin ikäsiin) ja jättää esineitä. Pituuvella ei taijeta ruveta vielä kikkailemmaan, eikä jyrkillä kulmilla. Pikkusta käyryyttä oli jo viime syksynä ihan loppupuolella, ja sillä linjalla jatketaan. Jos harjotuksissa painotuttaan hakupuoleen, niin jäläkihommiin nakitetaan naapurit, ystävät ja kylänmiehet.
- Esine-etsintää harjotellaan aina kun aikaa jää. Tähän ei tavoitteita aseteta.
- Lonkkakuvat otetaan. Silimät ehkä katotaan syssymmällä.
- Katotaan vielä, saavatko huijattua näyttelyssä käymään. Se tullenee kuvioihin korkeintaan alkusyksystä.

Onhan nuita. Ei oteta vetoja vastaan yhtään minkään puolesta tai sitä vastaan.