Isommalla etsintävuorolla tapahtunutta

Maanantaina oli Osomoksen isompi etsintävuoro, jossa tarkastettavana oli pihapiiri ja siinä olevat rakennukset, mukaanlukien talli. Kaksi maalia löytyi käytännöllisesti katsoen heti, koira oli liinassa mutta reaktio oli niin vahva, ettei siitä voinut erehtyä. Toki ohjaaja kuvitteli molempien reaktioiden johtuvan ensimmäisestä maalista, mutta mitäpä tuosta.

Käytiin tarkastamassa kuitenkin tienvarresta tilanne liinassa, ja takaisinpäin palatessa koira pakkautui latoon, jossa teki kyllä töitä, muttei löytänyt piiloutunutta. En osaa sanoa, antoiko koira periksi ja lähti ulos, vai olisiko se voinut aiempien kokemustensa mukaisesti lähteä hakemaan hajua ympäristöstä, mutta pihalle päästyään bongasi ekan maalin siis ulkoa peräkärryn ja muovin alta, johon siis ensimmäisenä autosta otettaessa reagoikin. Menimme takaisin latoon, koska halusin tarkastuttaa vielä sen kertaalleen, ja ensimmäisellä kerralla vaikutti, ettei koira huomannunna portaita ollenkaan. Ohjasin portaille ja sieltähän se yläpäästä löytyi maali istumasta. Eipä huomannut ohjaajakaan, kun keskittyi koiran apuna nuuskuttelemaan maata. Hyvä harjoitus, ja helposti pääsi koirakin maalille, vaikka olikin ns. ylhäällä.

Loppupihamaa kierrettiin myös ja tarkastettiin kaikki jäljet ja ulkorakennukset. Niissä ei mitään ollut ja oli vähän työn takana saada tarkastamaan tyhjiä. Osmo oli ihan yllättävän hyvin hallinnassa eikä syönyt yhtään hevonpaskamunkkiakaan. Koira oli siis töissä.

Viimeinen maali olikin tallissa, joka tarkastettiin ensin läpikotaisin ja palasimme karsinoiden edustalle, jossa oven kupeessa oli heinäkasa. Osmo nuuhkaisi sinnepäin, liekkö ohjaaja tuon rekisteröinyt vaiko vain päätellyt, että ainoa piilo oli se siinä. Joka tapauksessa pyysin Osmoa tarkastamaan heinäkasan, joka koiraa ilmiselvästi huoletti. Uusi tilanne ja uusi talli, vaikkei Osmo hevosia kotona pelkääkään. Maali työnsi kättä vähän näkösälle ja puheli koiralle, jolloin koira ilostui ja kohta pidettiin leikkituokio heinäkasassa.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lähettää koira heinäkasaa kohti siitä kohdasta, josta koira nuuhkaisi, eikä eri nurkalta, kuten siinä tilanteessa tein. Tietenkin se oli ohjaajalle juuri se helpompi nurkka josta minä lähdin ohjaamaan. Osmo säikähti jopa hiukan heinäkasan liikettä, muttei kavahtanut kauaksi ja ohjaajan tuella (kiertämällä selän taakse) uskalsi tehdä kasan kanssa tuttavuutta. Hyvää ohjauksessa ja tukemisessa oli kuitenkin se, etten alkanut maanittelemaan mutten pakottanutkaan, ja toisaalta en perääntynyt itse senttiäkään enkä antanut koirallekaan periksi, enkä lähtenyt sitä hakemaan. Hyvin se meni muutoin, ensi kerralla täytyy kiinnittää enemmän huomiota vielä siihen, että kun koira vaikuttaa saaneen hajuntapaisenkaan, otetaan lähetystä siitä kohdasta jossa koira oli sillä hetkellä eikä etsitä itselle helpompaa kulkkureittiä. Tässä tapauksessa koira ei todennäköisesti saanut hajua siihen kohtaan, josta koiraa ohjasin vaan oikeammalta.

Koiralle jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja samalla tuli kaksi uutta kokemusta, sekä ylhäälläoleva (portailla) että heinäkasassa oleva maali. Kunnollapeitettyjä pitäisikin muistaa ruveta treenailemaan ilmaisutreenien ohessa.

Tokoilun viimeisimmät kuulumiset

Kerrataan tähän asti "opittua" ja joka aika-ajoin muistuu mieleen ja joskus jopa osataan:
- Perusasento --> melekein suora, aika lähellä, istuma-asennon takia voi jäädä vähän irti
- Seuraaminen --> katsekontakti säilyy ainakin jonkin askeleen verran, edistää hieman, mutta se ei vielä haittaa

Seuraavana on tuossa seuraamisessa vuorossa käännökset. Oikealle se onnistuu omasta mielestä ihan mukavasti, Osmo kun edistää, niin se on oikealle käännyttäessä ihan hyvässä paikassa. Palkka "laatikkoon" tai vähän eteen.

Vasemmalle käännös vaatii vielä treenausta PALIJON. Tarkoituksena olisi kääntymisen yhteydessä saada koira ajattelemaan perusasentoa, jolloin se takapäätä liikuttamalla "korjaa" asennon ja samalla siis kääntyy sievästi vierellä. Jutun jujuna on se, ettei omalla vasemmalla jalalla saa koiraa kääntää/ työntää vasemmalle, vaan kääntyminen tapahtuu "paikallaan" kiertämällä vasenta jalkaa. Tässä pitäisi olla jotakin tanssitaustaa tai muuta kokemusta ohjaajan kropan hallinnasta... No ja palkka reilusti eteen, naksis kun takapää oikealle. Siis tätähän ei ohjaaja hallitse, koira kylläkin.

Hyppyä on treenattu vasta tokoharkkakertoina, kotona pitäisi kehittää jokin sopiva pikkueste, jolla jatketaan harjoituksia. Hyppyharjoitus tehdään siten, että viedään koiran nähden esteen toiselle puolelle herkkuja + alusta (ei kylläkään kosketusalustaa ole käytetty vaan lähinnä ihan herkkualustaa). Mennään itse koiran kanssa esteen toiselle puolelle, ja annetaan koiran mennä yli vaikka suoraan ensialkuun. Yhdistetään juuri hypyn alettua hyppykäsky (tässä tapauksessa "yli", kun "hyppy" on jo käytössä joutavaan pomppiseen) ja aletaan aikaistamaan käskyä pikkuhiljaa, mutta kuitenkin niin, että koira varmasti ajattelee esteen yli menemistä yli-sanan kuultuaan. Naksis kun hyppysuoritus menossa, ja koira päästetään vapaasti syömään herkut. Herkkulautanen tarpeeksi kauas muttei liikaa! Samoin lähetys --> koiraa, ja siis erityisesti Osmoa, ei tarvitse kuumentaa yhtään juoksuttamalla sitä ensin esteen yli hyppäämistä. Näillä eväillä.

Osmolle toimii loistavasti leikkipalkka sitten, kun "uusi" asia on opittu. Sillä saa mukavasti vauhtia ja intensiviisyyttä suoritukseen. Nyt vaan kääntelehtimään ja vääntelehtimään torille ja ihmisten ilmoille.

P*ska ohjaaja pilaa vielä rullailmaisun

Näinhän se on.
Viime harkoissa tuli Osmolle eteen piiiiitkä rullantuontimatka. Homma lähti siitä, että maalit piiloon ihan eri puolille. Osmoosi paikallisti sen, minkä olin ajatellut koiran ottavan toisena, mutta tottahan on, että tuuli kävi siihen pisteeseen paremmin tästä toisesta maalista. Olin tietenkin itse eri puolella, jotenka koiralle tuli pitkä rullantuontimatka siihen. Rulla tipahti suusta, kun Osmo pomppasi lumivallin yli, mutta haki sen, enkä siitä sitten rokottanut. Pyysin näyttämään, ja koira lähti näytölle eri suunnasta kuin oli tullut rullan kanssa. Tässä on sanottava, että nyt olisi itse pitänyt älytä lähteä varovasti kulkemaan samaa reittiä, mitä koira oli tullut, eikä juuri vastakkaista. Ei paljo helpota. Lisäksi siinä, missä samalla seisoin, oli hetki sitten ollut muita maaleja piilossa, ja koiruushan haistoi vielä vanhat paikat.
Persketti että joskus se ketuttaa tuo oma tyhmyys. No onneksi otettiin pari onnistunutta siihen lopuksi, että jäi onnistumisen maku suuhun. Eikä tässä koiraa ole karvoihin katsominen vaan itseään (niinkuin aina), mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
Etsintäharkoissa Osmos muuten tarkasti hienosti läheisen rakennuksen reunoja ja meni yhdestä avoimesta oviaukosta sisällekin tarkastamaan tilanteen. Olen noita vanhoja partoja ihaillut, kun niiden etsintätyöskentely on niin järjestelmällistä. Ehkä Osmosta ei ihan niin rauhallista ja järjestelmällistä tule koskaan, mutta edes vähän...
Noita pitkiä noutoja ajattelin tulevalla viikolla ruveta vähän lyömään piiloon, että koira ihan pikkusen joutus tekemään töitä "löytöpaikalla". Nyt on vielä niin, että Osmo hakee hullua kyytiä ja tahtoo mennä vauhdilla vähän ohi. Saadaan järkeä mukaan tähän nopeaan toimintaan.
Saatas vielä ohjaajalle järkeä. Siinäpä toivoton urakka, hohhoi.

Rullailmaisusta

Rullailmaisusta tulikin esille hyödyllinen seikka tokokoulutuksen yhteydessä. Lyhyellä rullanpalautusmatkalla Osmo on usein tuonut rullan nätisti, mutta heti kun matkaa on hiukkaakaan päälle 10 metriä, voi ja usein alkaakin rullan riepotus ja pahimmassa tapauksessa heittely.
Pidempiä palautusmatkoja varten kannattaakin treenata pitkiä noutoja. Pitkä meinaa siis useita kymmeniä metrejä. Muutaman päivän välein onkin harjoiteltu pitkiä noutoja, näitähän joutuu tekemään sitten taippareissakin mahdollisesti.
Eli viedään koiran kanssa joku esine esimerkiksi ensin lyhtypylvään välin verran lähestyspaikasta, palataan lähetyspaikalle, ja nouto. Osmohan hyvin pitkälti riepotteli ensimmäiset kaksi noutoa ja juoksi kunniakierroksen. Topakasti siihen että "öh!" ja uutta putkeen. Kolmas palautui nätisti käteen ja pari seuraavaa myös. Uudessa paikassa kävelyllä taas vähän riepotteluvikaa, mutta saatiin lopulta onnistunut palautus.
Tokossa parannellaan istuma-asentoa, nythän tuo istuu kuin "isäntämiehet" takajalat levällään... Kaikkea sitä.
Jos muistetaan, niin jatketaan rullailmaisua haamujen avulla aina varsinkin ilmaisuun painottuvien treenien yhteydessä, vähän niinkuin koiran muistuttamiseksi.
Tokossa pidättäydytään toistaiseksi seuraamisessa, kokeillaan varovasti rytmin vaihdosta seuratessa. Perusasentoja otetaan lisää kunnes tuo hajareisiasento saadaan vähän kootummaksi.